Pieniä rukousvastauksia
Mun koira haukkuu välillä yöllä. Silloin se on mennyt katselemaan ulos ikkunasta ja nähnyt siellä jotain metsän eläimiä. Onneksi tämä ei ole jokapäiväistä. Yleensä haukkuminen ei taukoa, ellei mene paikalle toppuuttelemaan. Eräänä yönä se alkoi haukkua, ja olin aivan poikki, ei olisi millään huvittanut nousta ylös. Vähän harmitti! Kokeilin ensin kieltää, mutta eihän siitä mitään tullut. Tajusin, että nyt on pakko nousta. Sitten yhtäkkiä keksin, että voisinhan toki rukoilla ja pyytää vähän apua Jeesukselta. Rukoilin kerran, ja koira rauhoittui hetkeksi. Rukoilin toisen kerran, ja silloin haukkuminen loppui kokonaan. Siitä seurasi sellainen ilo ja kiitollisuus, ja siinä unenpöpperössä oli tosi ihana kiittää ja ylistää Jumalaa. Ei aikaakaan, kun koira kömpi viereen, ja päästiin molemmat takaisin nukkumaan.
Uskon alkuaikoina rukoilin usein, kun jotain katosi - avaimia, lompakkoa ja niin edelleen. Se oli aivan ihmeellistä, sillä rukouksen jälkeen mieleeni juolahti lähes aina paikka, josta kadonnut esineeni löytyi. Kuinka mahtavaa arjen apua!
Erään kerran koin kuitenkin hieman haastavamman tilanteen, ja sekin liittyi koiriin. Omistin tuolloin kaksi koiraa, ja olimme lähdössä yhdessä autolla mökille. Päivä oli todella kuuma, ja jotenkin sain vahingossa lukittua sekä koirat että auton avaimen autoon. Panikoin täysin, sillä muistin, että vara-avaimet olivat olleet hukassa jo kuukausien ajan. Tiesin, että niitä oli turha edes yrittää etsiä, sillä ne eivät olleet löytyneet aiemminkaan. Soitin heti pelastuslaitokselle, mutta siellä oli niin kiire, ettei apua luvattu saapuvan kovin nopeasti. Juoksin ympäriinsä kuin päätön kana, huutaen ja itkeä tihrustaen paniikissa. Lopulta pysähdyin, rukoilin ja pyysin Herraa näyttämään, missä vara-avain oli. Rukoilin todella tarkasti ja tilanteeseen sopivasti. Ja uskomattomalla tavalla löysin avaimen melkein heti. Se oli mieheni harvemmin käytetyn takin taskussa. En tiedä, oliko se ollut siellä koko ajan vai oliko se yliluonnollisesti ilmestynyt sinne juuri sillä hetkellä. Olimme nimittäin etsineet avainta aiemminkin, eikä rukouksista ollut ollut apua. Juoksin nopeasti hakemaan koirat, ja yllätyksekseni ne olivat ihan kunnossa, vaikka niillä oli ollut aivan liian kuuma. Tuntui kuin kuumuus ei olisi edes koskettanut niitä. Ne olivat olleet turvassa, ja minä sain kokea ihmeellistä johdatusta! Olin niin iloinen ja kiitollinen.
Haluan jakaa vielä yhden kokemuksen, joka liittyy koiraani. Muutama vuosi sitten olin keskipäivällä metsässä lenkillä koirani kanssa. Metsä oli meille molemmille tuttu, ja annoin koiran juosta vapaana. Se saattoi välillä mennä vähän kauemmas, mutta palasi aina pian takaisin luokseni. No, lähdettiin liikkeelle, ja melko pian koira pinkaisi tiehensä eikä näkynyt takaisin. Aika rupesi rullaamaan, ja aloin olla huolissani. Minun piti ehtiä muualle, enkä tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Lähellä oli tuttu mökki, mutta autoni ei ollut sen parkkipaikalla, vaan se oli parkkeerattuna lähellä olevalle metsätielle. Lopulta tein päätöksen lähteä kävelemään pois ja rukoilin: "Jeesus, sinä loit koirani, tiedät tasan tarkkaan, missä se on juuri nyt. Vaikuta sen tahtomiseen ja tekemiseen niin, että se palaa luokseni. Tiedät, että mulla on nyt kiire, enkä voi jäädä odottelemaan enempää." Ja voin vain kiittää ja ihmetellä, sillä hetken päästä koira palasikin luokseni! Kaikki loksahti paikoilleen juuri oikealla, viime hetkellä.
Tiedän, kuinka Jumala todella on kaiken yllä ja hallitsee kaikkea. Jos vain muistaisin aina tuoda sekä suuret että pienet asiat Herran eteen! Hän on aidosti läsnä kaikissa elämämme vaiheissa, tilanteissa ja auttaa sekä ohjaa lapsiaan monin eri tavoin. Rukoukseni voivat olla lyhyitä huokauksia tai keskustelua ystävän kanssa, ja silloin tiedän, etten ole koskaan yksin.
Elämässäni on ollut myös lukuisia suuria rukousvastauksia ja johdatuksen hetkiä. Vastaus voi joskus tulla välittömästi, mutta toisinaan se vaatii rukoustaistelua. Uskoni vahvistuessa olen huomannut, että kiitollisuus on noussut rukouksissani päärooliin. Kiitän Jumalaa kaikesta hyvästä, siunauksista ja suojeluksesta, mutta myös haasteista ja ongelmista, jotka lopulta ovat kääntyneet rikkauksiksi. On niin hyvä olla ja elää Jumalan huolenpidon alla!
-Pauliina
Tämä on se rohkea luottamus, joka meillä on häneen: jos me anomme jotakin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä. Ja jos kerran tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä tahansa anommekin, tiedämme myös, että meillä on kaikki, mitä olemme häneltä anoneet.
1. Joh 5:14-15