Valkeudessa vaeltaminen

1. Elämä tarvitsee valoa

Luolan pimeydessä virtaava joki tuottaa runsaasti elämää heti valoon päästyään. Pimeässä ei ole juurikaan elämää. Elämä tarvitsee valoa vaikka kaikki muut edellytykset olisivatkin olemassa. Tämä tosiasia pätee myös hengellisessä elämässä. Jeesus on elävän veden virran lähde.

- Jumala on valo ja Hänessä ei ole pimeyden häivää 1.Joh1:5.

- Jos me valkeudessa vaellamme niin kuin Hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1.Joh.1:7).

- Joka uskoo minuun ,hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat, (Joh7:38).

Tämä on totta, mutta jos emme suostu tulemaan valoon, niin me etäännymme Jumalasta ja Hän ei saa tilaisuutta tehdä armollista työtään meissä. Vapaus, läheisyys, yhteys ja eheys ovat mahdollisia vain valossa. Erossaolo Jumalasta on synnin juuri. Se on pimeyttä. Se on moraalinen tila, jossa salaamme asioita ja näin annamme viholliselle luvan valheillaan pitää meitä pimeydessä.

- Lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo (Ap 26:18).

Jos ihmisellä ei ole elävää suhdetta Jumalaan, niin Jumala pyrkii kaikin tavoin kohtaamaan ihmistä, jotta yhteys syntyisi. Raamatun sana on se pääasiallinen väline, jolla ihmistä herätellään. Usein kuitenkin ihminen karttaa sanan kuulemista ja lukemista ja jos kuuleekin, niin se ei läpäise ihmisen suojamuureja. Tämän vuoksi Jumala käyttää näiden muurien hajottamiseen pysäyttäviä elämänkokemuksia. Ne voivat olla maailmankatsomuskriisejä, sairauksia, kuoleman kohtaamista, synnin seurausilmiöitä, kun seinät alkavat kaatua päälle jne.

Jumalan luontainen keino elävän uskon syntymiseen on kuitenkin se, että jo lapsena saamme kuulla evankeliumin oikeaa opetusta rakastavasta Taivaallisesta Isästämme ja Jeesuksesta.

- Niin ette enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä (Ef.2:19)

Jumala on luomisessa antanut ihmiselle vapaan tahdon. Sielunvihollinen sitä vastoin pyrkii kaikin keinoin harhauttamalla sitomaan tahtoamme. Siksi tärkeä asia on, että ihmisessä itsessään syntyy tahto päästä Luojansa yhteyteen. Tämä tahtotilan Jumala pyrkii synnyttämään meissä Raamatun sanan, esirukousten ja elämän kohtaloiden kautta Pyhän Hengen työnä.

Silloin hän voi rukouksessa ilmaista tahtonsa Jumalalle, tunnustaa syntisyytensä ja pyytää Kristusta ottamaan elämänsä ohjat käteensä. Tällöin Jumala saa luvan tulla ihmisen elämään. Hän uudestisynnyttää ihmisen ja lahjoittaa hänelle pelastavan uskon sekä antaa Pyhän Hengen ohjaamaan ja auttamaan ihmistä elämään Jumalan lapsena.

- Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus meitä ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, pelasti Hän meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. (Tiit.3:4-5).

2. Rakkaus, nöyryys ja murtuneisuus

Rakkaus on lahja. Se ei ole vaatimukseen perustuva suoritus. Jumalan valossa ihminen nöyrtyy ja murtuu. Hänestä tulee Jumalan armoa tarvitseva, vastaanottavainen, hengessä köyhä. Lahjan voi ottaa vastaan vain nöyryydessä, hengessä köyhänä.

Alkutekstin kreikankielinen sana anav tarkoittaa valittua köyhyyttä, valmiutta vastaanottamaan. Tämän voi tulkita haluksi muuttua, luopua vanhasta ja vastaanottaa parempaa. Tämä on sitä nöyryyttä, josta Raamattu puhuu.

Vastakohtana tälle nöyryydelle on itseriittoisuus, ylpeys, uppiniskaisuus ja omahyväisyys.

- Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta (Matt.5:3).

- Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, Hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään (2.Piet.1:3).

- Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi (Jes.57:15).

- Hyvä ja vakaa on Herra. Sen tähden Hän neuvoo syntiset tielle, Hän johdattaa nöyriä oikein, Hän opettaa nöyrille tiensä (Ps.25:8-9).

- Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä, niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keveä (Matt 11:28-29).

- Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu (room.5:5).

- Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii (1.kor.13:4-7).

3. Valossa vaeltaminen ei ole tahrattomuutta eikä täydellisyyttä.

Valossa näkyy kaikki se, mitä Herra ei hyväksy. Näin kristitystä tulee Jumalan edessä kilvoitteleva ihminen.

Oma kelvottomuus saa nöyrtymään ja etsimään Jumalan kasvoja, kääntymään Jumalan puoleen.

Valvomiseen ja kilvoitukseen kuuluu halu uudistua ja olla Hengen johdatuksessa.

- Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia (room.8:14).

- Pankaamme pois pimeyden teot ja pukeutukaamme valkeuden varustuksiin. Pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkää niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät(room13:12-14).

Kun otan todesta Jumalan sanan, niin saan lukemattomien Jeesuksen seuraajien tavoin kokea, miten särkyneet ihmissuhteet korjaantuvat, miten perheeseen, aviopuolisoiden välille, vanhempien ja lasten välille sekä lasten keskinäisiin väleihin tulee rakkaus, ilo ja rauha. Sama tapahtuu kaikkialla, työpaikoilla, naapurustossa, missä tahansa ihmiset kohtaavatkin. Tämä on juuri sitä Jumalan armoa, jonka ohi ei yhdenkään ihmisen soisi ajautuvan. Huomaatko miten Raamattu esitellessään hengen hedelmää ensimmäiseksi mainitsee juuri rakkauden, ilon ja rauhan.

- Jos me valkeudessa vaellamme niin kuin Hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1.Joh.1:7).

- Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1.Joh.1:9).

Daavid toimi omassa elämässään tällä tavalla. Näin masennus ja tuska väistyivät Daavidin elämässä ja vaihtui riemuhuutoihin, kun valo sai karkottaa pimeyden.

Pimeys on aina aktiivinen ajaessaan meitä yhä syvemmälle pimeään. Asioiden tunnustaminen, anteeksi antaminen ja pyytäminen ja näin valoon tuleminen on Jumalan antama suoja pimeyttä vastaan ja keino torjua pimeyden tuoma kirous elämässämme.

- Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.” Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. …Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat (Ps. 32:5-7b).

4. Mitä pimeys on?

Se on eroa Jumalasta. Tämä ero puolestaan on synnin alkusyy. Toisin päin ajatellen synnillinen elämä pitää meidät erossa Jumalasta.

Pimeys aiheuttaa meissä pelkoa, häpeää, ylpeyttä, itseriittoisuutta, oikeassa olemista ilman rakkautta, anteeksiantamattomuutta ja niin edelleen loputtomasti. Yhteistä tälle kaikelle on, että se on tunnustamatonta syntiä, jota useinkaan emme edes tiedosta synniksi. Toisaalta on kuitenkin myöskin niin, että pimeyteen jääminen on joidenkin kohdalla tietoinen valinta, josta Jeesus puhui Nikodeemukselle.

- Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta, sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojaan nuhdeltaisi(Joh.3:19-20).

Pyhän Hengen tehtävä on kuitenkin tehdä meidät tietoiseksi tilastamme. Usein tämä tiedostaminen tapahtuu niiden ikävien seurauksien johdosta, jotka johtuvat synneistämme. Daavid sai elämässään karvaasti kokea pimeyteen jättäytymisen seurauksia.

- Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui kuin kosteus kesän helteessä (Ps 32:3-4).

5. Kristillinen elämänmalli johtaa pyhitykseen

Jumalan sanan antama kristillinen elämänmalli on nimenomaan arjessa elettäväksi tarkoitettu, aina Jeesuksen vuorisaarnaa myöten. Jos sanaa ei eletä todeksi, niin se jää vain teoriaksi, joka ei synnytä mitään muutosta kenenkään elämään. Tämän vuoksi Raamattu tähdentää toistuvasti lahjavanhurskauden ohella elämänvanhurskautta eli pyhitystä, joka on hedelmän kantamista.

- Kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi, sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää Hänen kanssaan (room.6:6-8)

- Älkää antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla (room.6:13-14).

- Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys ja sen loppu on iankaikkinen elämä (room.6:22).

- Me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa (room.7:6).

- Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen (gal.5:22).

Tämä on niin keskeinen asia, että Raamattu osoittaa painokkaasti hedelmän kantamista vilpittömän ja aidon kristillisyyden tuntomerkkinä. Aito kristillisyys on mahdollista vain Pyhän Hengen ohjatessa elämäämme.

Kuuliaisuus Jumalan tahdolle on uskomme holvikaari. Kuuliaisuus on asenne, jonka saamme lahjana mielemme muutoksessa, uudestisyntymisen yhteydessä.

- Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on Hänen hyvä tarkoituksensa (fil.2:13).

- ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni…” (Joh.14:15,21,23), ”..lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää (Joh15:16).

- Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut (ef.2:10).

6. Vilpitön kristillisyys synnyttää herätystä

Aito todistus Jeesuksesta toteutuu vain valossa vaeltamisen kautta. Tämä on Vapahtajamme selkeä opetus.

- Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne (Joh. 13:34-35).

- Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa (Matt.5:16).

7. Kaikki tulee Jumalan lahjana

Joku on sanonut, että Jumalan valtakunta on rakkauden vastaan ottamista ja sitä muille jakamista. Jumala ei ole kuitenkaan jättänyt meitä yksin painiskelemaan näiden asioiden kanssa. Kaikki viime kädessä tulee Häneltä.

- Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässet tuntemaan Hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan. Näin Hän on lahjoittanut meille suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta (2.Piet.1:3-4).

8. Mihin väliin kilvoittelu sopii, kun kaikki on lahjaa?

Kristillinen usko on Jumalan valtakunnassa elämistä, sen toimintamallien mukaan. Siellä ei Raamatun antaman käsityksen mukaan uskota ja istuta, vaan uskotaan ja toimitaan. Tässä meillä on suuri kilvoittelu kun me ojennamme elämäämme kaiken edellä sanotun mukaisesti.

Nämä edellä esiin tulleet asiat ovat ihmisjärjen käsityskyvyn ulottumattomissa. Kyseessä on armon ja lain välinen jännite. Mihin väliin tässä asettuu kilvoittelumme ja valvomisemme, jotka Jeesuksen opetuksissa ovat niin keskeisiä asioita? Paavalillakin oli jatkuva kilvoitus ja ponnistelu, josta hän kertoo kirjeessään filippiläisille:

- Minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen tuntemisen rinnalla, sillä Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan Hänessä ja omistava, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka tulee laista, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen joka tulee Jumalasta uskon perusteella (fil.3:8-9).

Mistä kilvoittelussa on kysymys?

Kilvoittelu on pyrkimistä kohti valoa ja valossa pysymistä.

A. Ensimmäinen kilvoittelun aihe on vaalia elävää jumalasuhdetta, joka itse asiassa on ojentautumista Jumalan sanan mukaan ja sen lupauksiin tarttumista.

- Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja, mutta jos et, niin minä tulen ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta (ilm.2:4-5).

- Pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään (hep.12:1-2).

- Hän on lahjoittanut meille suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta (2.Piet.1:3-4).

Synti on eroa Jumalasta. Jumala on valo. Vain itsemme ja asiamme valoon tuomalla, kuten Daavid, saamme voiton synnin myrkyllisistä hedelmistä ja pääsemme osallisiksi Jumalan armosta.

- Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui kuin kosteus kesän helteessä (Ps 32:3-4).

- Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.” Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, .. otit pois syntieni taakan. …Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat (Ps. 32:5-7b).

Tämä on Vapahtajaamme Jeesukseen katsomista ja Hänen puoleensa kääntymistä.

Epäusko on vakavin synti, koska se erottaa Jumalasta.

Rakkaudettomuus osoittaa meidän elävän erossa Jumalasta. Vain Jumalan olemus meissä voi täyttää meidät rakkaudella.

- Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali (1.kor.13:1).

- Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi (1.kor.13:2).

- Vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi (1.kor.13:3).

B. Toinen kilvoittelun aihe on Jumalan sanan ja uskovien yhteyteen hakeutuminen.

- Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani ja te tulette tuntemaan totuuden ja totuus on tekevä teidät vapaiksi (Joh.8:31-32).

- Seurakunta on Kristuksen ruumis ja Hänen täyteytensä, Hänen, joka kaiken kaikessa täyttää (ef.1:23).

- Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta. (1.Piet.1:23).

- Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen (1.Piet.2:2).

- Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana (room.10:17).

- Joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi (Matt.7;24).

C. Kolmas kilvoituksen asia on rukous:

- Saattakaa aina se, mitä tarvitsette , rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa (fil.4:6-7).

- Jeesus opetti, että aina tulee rukoilla koskaan lannistumatta (Luuk18:1).

Meillä itse kullakin tulisi olla rukouskumppani tai luotettu rukousryhmä, jolloin voimme rukouksella ja kuuntelemalla hoitaa toinen toistamme.

- Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan (Jaak.5:16).

Kaiken kaikkiaan, on hyvä huomata, että kilvoittelu on kristityn normaali tila, olimme sitten missä vaelluksemme vaiheessa hyvänsä. Vaikka miten voimakkaasti olisimme kokeneet Jumalan läsnäoloa ja siunausta ja olleet Jumalan käytössä, niin kilvoittelu jatkuu loppuun asti.

Valo on elämän ehto. Ihminen ilman yhteyttä Jumalaan on kuin jääkaappiin tai kellariin unohtunut peruna, joka ei pimeässä voi tuottaa sitä elämää ja satoa, jota tuottamaan Jumala on sille tarkoittanut.

Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valkeus, joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus (Joh.8:12).

-Jussi