Tuijan Runoja
Ääni halkoo kesäyön taivaan.
Kuikka lipuu halki rantaveden hiljaa ja ylväästi.
Luonto on alaston, riisuttu suorittamisesta.
Rauhoitun istumaan rantakivelle, ihailemaan Luojan luomaa.
Kaikki on niin täydellistä mutta kuitenkin niin riisuttua.
Vedän sisään kesäyön kosteaa ilmaa, puhdistaakseni mieleni kaikista vaatimuksista.
Tässä on vain lupa olla ja hengittää.
-Tuija
Kuuletko viljapeltojen helinää, miten ne tuulessa kuiskaa.
Kutsuu nostamaan katseesi.
Pysähdy hetkeksi, hellitä.
Hengitä sisään syksyn kirpeää ilmaa, tuoksussa aavistus multaa.
Tähkät tanssivat kuin hurmoksessa, soivat kauniisti.
Oletko hukannut kosketuksesi luontoon, maahan joka ruokkii sinut.
Lintuparvi lentää pellon yllä, suuntaa etelään, minä jään ja pysähdyn.
Jotain kaihoisaa syksyssä on, luopuminen.
Käännyn kotipolulle, näen valot jotka pilkistää hämärtyvässä illassa kuin kutsuen syliin.
Koti, paikka jossa saan olla, riisua kaiken ylimääräisen.
Päätän luopua kaikesta, antaa Luojalle.
Alastomuus ei hävetä koska olen luopunut vääristä vaatteista.
Oi Luoja, pue minut sinun rakkaudellasi, anna pääni suojaksi hyväksynnän huntu.
Oi, miten vapauttavaa on nojata ikiaikojen Jumalaan ja olla juuri minä.
-Tuija
Mistä olen valmis luopumaan, saavuttaakseni yhteyden Luojaan.
Aistit täyttyvät melusta, tavarasta, kiireestä, kaikesta turhasta.
Olen onnellinen riisuttuna kaikesta maailman tarjoamasta lohdusta, täysin paljaana vastaanottamaan kaiken sen, josta olin niin vieraantunut
Täytän sieluni rauhalla, joka löytyy metsästä, vanhan riihen laitamilta, ikihonkien kuiskiessa huumaavaa lauluaan.
Lumisen riihen luona risteävät jäljet, jotka ovat painautuneet puuteriseen pintaan, kuin kertoen omaa tarinaansa.
Täällä on rauhani ja yhteys, en tarvitse siihen maailman tuomaa lohdutusta.
Täällä olen taas kokonainen.
-Tuija
Taivas on hiljaa, sieluani korventaa.
Missä olet Jumalani, etkö näe miten revittynä seison, odottaen sinua Jumalani.
Ahdistus, tuska täyttää kaikki aistini. Tekee kipeää, Jumalani missä olet.
Rakkaani, olen tässä, sinussa ja sinä olet minussa.
Lepää käsivarsillani, päästä irti kaikesta, nojaa vain minuun.
Tunnetko miten rauha hiipii kehoosi. Miten läsnäoloni tyynnyttää tuskasi ja kivun.
Luota minuun, minä pidän sinusta huolen.
Anna minun silittää otsasi rypyt sileiksi, anna minun paijata hiussuortuvaasi.
Olen luvannut pitää sinusta huolen maailman loppuun asti.
Sinun ei tarvitse, kuin antautua minun voimani alla.
Älä pelkää, en vaadi sinulta enempää kuin mihin olet valmis.
Olen kärsivällinen Isä, odotan, että olet valmis ottamaan seuraavan askeleen.
Voit illalla laittaa silmäsi kiinni ja olla varma, että minä olen sinussa ja sinä olet minussa.
Olet rakkauteni kohde. Annoin poikani ristille, jotta sinä saisit iänkaikkisen elämän poikani kautta.
Sinun ei tarvitse kuin hiljentyä kuulemaan mitä haluan sinulle kertoa.
Hiljenny maailman melskeessä ja kuuntele minun rauhoittavaa ääntäni.
Sinä olet minun rakkaani!
-Tuija
