Miten tulin uskoon?

Uskovilla isovanhemmillani on oletettavasti ollut ”sormensa pelissä” oman uskoontuloni kanssa. He ovat varmasti rukoilleet lastensa ja lastenlastensa puolesta ja Jumala on kuullut nämä rukoukset. Jumala piti minusta huolta ja varjeli myös rankkoina nuoruusvuosina, jolloin yritin pönkittää heikkoa itsetuntoani ”ryyppäämällä ja rellestämällä”. Jossain vaiheessa, nuorena aikuisena, uskon asiat alkoivat kiinnostaa minua enemmän. Tulin uskoon yksin, kotona, luettuani yhden hengellisen kirjan, joka oli sopivasti ”sattunut” tipahtamaan postiluukustamme. Rukoilin kirjassa olleen kehotuksen mukaan rukouksen, jossa muistaakseni pyysin syntejäni anteeksi ja Jeesusta elämääni. En tuntenut mitään ihmeellisiä tunteita enkä kokenut muutenkaan mitään yliluonnollista, mutta ymmärsin kuitenkin sen, että koska vilpittömästi olin rukoillut tuon rukouksen, olin nyt uskossa, vaikken uskonasioista tuolloin vielä kovin paljon käsittänytkään. 

Ymmärsin aluksi uskon jotenkin ihan väärin. Ajattelin, että se tarkoittaisi sitä, että minun pitäisi kaikin voimin yrittää parannella itseäni ja vältellä kaikkia pahoja ajatuksia, sanoja ja tekoja, koska Jumalahan vihaa syntiä. Pohdin sellaisia ajatuksia kuin ”voinkohan nyt enää meikata”, ”voinko käydä ravintolassa”, ”voinko enää koskaan tanssia”, ”juominen nyt ainakin on kiellettyjen asioiden listalla” jne. Hyvin nopeasti kävi tietenkin selväksi, että omat yritykseni ja ponnisteluni eivät johtaneet toivottuun lopputulokseen. Vaikka periaatteessa olisinkin pystynyt välttelemään konkreettisia synniksi miellettyjä asioita, kuten kiroilemista tai humalahakuista juomista, en voinut mitään pahoille ajatuksilleni, joita jostain vain tuntui putkahtelevan mieleeni vaikka miten olisin yrittänyt pitää ne kurissa. Tämä aiheutti ahdistusta ja hämmennystä ja meinasin joutua uskon suhteen umpisolmuun heti alkumetreillä. 

Onneksi sain melko pian käsiini toisen hengellisen kirjan, Eine ja Kalevi Lehtisen Löytöretkellä –kirjan, joka selvitti ymmärrettävästi ja armollisesti, mistä uskossa oikein onkaan kyse. Usko ei siis olekaan oman itsen parantelemista ja synnin välttelemistä omin voimin. Kukaan ihminen ei pysty elämään synnitöntä elämää uskoontulon jälkeenkään, ei edes se kaikkein pyhimmältä, hurskaimmalta ja nuhteettomimmalta vaikuttava uskova. Kyse ei siis ole siitä, mitä minä teen tai jätän tekemättä, vaan siitä mitä Jumalan Poika, Jeesus, on tehnyt puolestani. Hän on kärsinyt puolestani rangaistuksen, joka olisi kuulunut minun kärsittäväkseni, koska en ole pystynyt enkä pysty elämään Jumalan käskyjen mukaisesti. Koska Jumala vihaa syntiä, minulla ei olisi mitään mahdollisuutta päästä taivaaseen, ellei Jeesus olisi kuollut ristillä ja hoitanut tätä syntiasiaa puolestani. Minun tehtäväkseni jää vain vastaanottaa tämä ilmainen lahja, armo. Ansaitsematon rakkaus meidän osaksemme.

Synnin tekemisen suhteen muutosta saattaa alkaa tapahtua pikku hiljaa. Kun ihminen tulee uskoon, hän saa sisimpäänsä Pyhän Hengen. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Jumala alkaa Pyhän Hengen kautta tehdä työtä sisimmässäni. Tai niin kuin Raamattu asian ilmaisee: Hän vaikuttaa minussa tahtomista ja tekemistä. Mitä enemmän ”seurustelen” Jumalan kanssa, sitä enemmän opin tuntemaan Häntä ja Hän alkaa vaikuttaa minun ajatuksiini, mielipiteisiini ja käytökseeni. Jossain vaiheessa saatan huomata, että en enää haluakaan käydä joka viikonloppu ravintolassa tai radiosta kuuluva Jumalanpalveluksen saarna vaikuttaa ihan siltä, kuin se olisi osoitettu juuri minulle henkilökohtaisesti. 

Jumalan kanssa ”seurustelu” pitää sisällään rukoilemista ja Raamattuun tutustumista. Toisinaan juttelen Jumalalle hiljaa mielessäni, joskus taas rukoilen ääneen. Rukoilla voi myös laulamalla tai lukemalla psalmeja tai toisten sanoittamia rukouksia hartauskirjoista. Joskus rukoilen yksin, toisinaan yhdessä muiden kanssa. Itselleni mieluisin tapa rukoilla on kirjoittaminen. Voin rukouspäiväkirjassa kertoa Jumalalle ihan omin sanoin ja rehellisesti mitä minulle kuuluu, mikä harmittaa, ahdistaa tai pelottaa ja mitä haluan pyytää Häneltä anteeksi. Voin myös kertoa mistä kaikesta olen Hänelle kiitollinen ja pyytää Häneltä apua, johdatusta ja siunausta itselleni, läheisilleni tai niille ystäville ja tuttaville, jotka ovat pyytäneet rukousta puolestaan. Jumala kuulee rukoukseni ja vastaa niihin. Aina vastaus ei kuitenkaan ole ”kyllä”. Se voi olla myös ”ei” tai ”odota”. Loppupeleissä Hän kuitenkin tietää parhaiten. 

Raamatun lukemisen laiminlyönti ”perinteisellä tavalla” on asia, josta olen potenut usein huonoa omaatuntoa. Jostain syystä en vaan ole onnistunut lukemaan Raamattua säännöllisesti. On tuntunut siltä, että en löydä sopivaa aikaa Raamatun lukemiseen, en ymmärrä lukemaani tai yksinkertaisesti olen vaan liian laiska ja saamaton. Aamulla en muka ehdi lukea ja illalla en enää jaksa. Onneksi nykyään on paljon erilaisia, vaihtoehtoisia tapoja syventyä Raamattuun. Lukemisen sijaan Raamattua voi kuunnella esimerkiksi äänikirjapalveluista. Tai voi katsoa evankeliumeista sanasta sanaan tehtyjä LUMO –elokuvia Youtubesta. Kiireisinä päivinä voi lukea vaikka vain pari jaetta Päivän Tunnussanasta, jos ei muuta ehdi. Kännykän Raamattu –sovellukset, ääniRaamatut, hengelliset podcastit, radio Dein ohjelmat, Mobiilikirkko sekä eri seurakuntien Youtube-kanavat ovat hyvä lisä perinteisen Raamatun rinnalle. Bible journaling on myös kiva tapa hiljentyä hetkeksi ja syventyä Raamattuun. Itse toteutan Bible journalingia esimerkiksi siten, että kirjoitan, koristelen ja piirrän Raamatunjakeita, hengellisten laulujen sanoja tai rukouksia muistikirjaan. Kirjoittamisen ja koristelun lomassa Raamatun jakeita tulee mietittyä syvällisemmin ja samalla voi käyttää omaa luovuuttaan. 

Uskovien ystävien tapaaminen, omista huolista, murheista ja kiitosaiheista jutteleminen, keskinäinen luottamus ja yhdessä rukoileminen ovat minulle tärkeitä ja merkityksellisiä asioita. Myös se, että voin pyytää uskovia ystäviä rukoilemaan omien asioideni puolesta, on suuri etuoikeus samoin kuin se, että voin itse olla tukena ja rukoilla heidän asioidensa puolesta. Uskovien välinen yhteys näkyy ihmeellisellä tavalla myös siinä, että usein tuntuu todella luontevalta esimerkiksi alkaa jutella entuudestaan vieraankin ihmisen kanssa, jos molempia yhdistää yhteinen usko. Sen saa aikaan uskovissa vaikuttava Pyhä Henki. 

Sinulle, joka luet tätä, haluan pyytää Taivaan Isän siunausta ja kaikkea hyvää elämääsi.

-Matkalla